Metsähäät
Metsä on ollut meille suomalaisille rakas, arvokas, jopa
pyhä paikka kautta historian, sanotaanhan meidän olevan metsäkansaa. Katajaisen
kansamme uskoa metsän haltijoihin ja puiden henkiin yritettiin kitkeä keinolla
jos toisella satoja vuosia, aina 1600-luvulta alkaen, mutta jääräpäinen kansa
ei antanut periksi. Vaikka papisto lopulta määräsi pyhät lehdot tuhottavaksi ja
kielsi puiden palvomisen 1800-luvulla, kansan usko metsään ja puihin pysyi.
Puille uhrattiin lahjoja, niille kerrottiin huolia, pyydettiin apua tai miksei
kirouksiakin jos sopu toisen kanssa oli koetuksella. Pihoille istutettiin
nimikkopuita hääpareille ja heidän lapsilleen - havupuita pojille ja lehtipuita
tytöille.
Suomalaisessa kansanuskossa eri puilla on ollut eri rooleja,
vaikka ne kaikki oikeastaan symboloivat enemmän tai vähemmän onnea ja suojaa.
Männyt olivat siinä mielessä poikkeuksia, että ne toimivat tavallaan
päiväkirjoinakin. Mäntyjen kylkiin on kaiverrettu syntymät, avioliitot ja
kuolemat ja ne ovat toimineet vainajien muistopuina. Kuuset ovat olleet
tietäjien puita, joista on valmistettu taikakaluja ja latvattomia, vaakatasossa
kasvavia metsäkuusia pidettiin metsän kuninkaan Tapion pöytinä. Leppä oli lemmenpuu,
jonka kuorta lemmitylle syöttämällä saattoi voittaa tämän rakkauden. Koivu on
onnea ja suojaa symboloiva jumalten lahja ihmisille. Koivu on usein ollut talon
uhripuu, yhdistäjä, joka yltää samaan aikaan taivaaseen jumalten luo ja
manalaan kuolleiden maailmaan mullan alle. Katajalla ajateltiin olevan
suojelevia ominaisuuksia, sillä pahojen henkien uskottiin pelkäävän pientä
ikivihreää havupuuta. Kalevalan pyhä puu on pihlaja, jonka marjat edistivät
miesten naimaonnea, ja joka kukkiessaan on kuin huntupäinen morsian.
Skandinaavien pyhä puu, Yggdrasil, jonka uskottiin kannattelevan
maailmankaikkeutta, on luultavasti saarni, jota Suomessa kasvaa luontaisesti
vain tietyillä alueilla saaristoseudulla.
Nuuksion Taika -metsähäissä metsä ja puut ovat läsnä monella
tapaa. Vihkiminen tapahtuu metsässä, juhlat ovat hirsisalissa, menusta löytyy
metsän antimia, ruokaa tarjoillaan puulankuilta ja juhlatilan somistuksessa
käytetään luonnon elementtejä. Teemaan on vielä lisätty fantasiamaailman
hahmoja, mytologiaa sekä elämyksiä, jotka tekevät juhlasta ikimuistoisen.
Vieraiden saavuttua Wäinölän nuotiopaikalle nauttimaan
musiikista, yrttijuomasta ja pikkusuolaisista, vihkiseremonia aloitetaan
tervehdyssanoilla juhlakansalle. Seppelöity morsian ja sulhanen käyvät
metsäiselle luonnon alttarille vihkiseremoniaan. Toimitukseen kuuluu muun
muassa lemmen lupaukset ja haltijoiden lepytys, sormuspuu, sormusten laitto ja
sormussanat, rakkauden sanat, metsäväen kosketus, hiiden karkotus sekä
metsähaltijoiden kutsu ja kiittäminen. Hääpari siunataan lempeällä vastomisella
ja onnea vahvistetaan Siniviitan langalla ja hiusten palmikoinnilla.
Vihkimisen jälkeen juhlakansa siirtyy Wäinölän tupaan
hääaterialle perinne- ja fantasiamusiikin säestämänä. Perinteisten häämaljojen
noston ja alkupalojen jälkeen pöytiin kannetaan metsäisin maustein ja herkuin
kootut juhlavat lankut, joissa yhdistyvät esimerkiksi riista ja kalat sekä
vihannekset ja sienet hääparin toiveiden mukaisesti koottuna. Ruoka voi ilman
muuta olla myös puhtaasti kasvisruokaa hääparin niin toivoessa.
Ruokailun
jälkeen on maagisen ohjelman aika. Metsän haltijat ovat kutsuneet
juhliin metsäsirkuksen väkeä. On nuorallatanssija, jonglööri,
pitkäjalkainen ja fantasiavalokuvausta sekä muusikoiden tahdittamaa
tanssia.
Ohjelmanumeroiden ja tanssin välissä
leikataan fantasiahääkakku, jonka jälkeen tanssit jatkuvat. Illan hämärtyessä
on tarjolla Ofyr-grillissä vastavalmistettua iltapalaa. Juhlien päätteeksi
morsiuspari poistuu hääjuhlasta saippuakuplasateessa.