Sanana polttarit tulee meille siis saksankielisestä sanasta polterabend, polter tarkoittaen äänekästä/ räyhää ja abend iltaa. Saksalaissukuinen sana meille eksyi Venäjältä, siellä asuvilta saksalaisilta, joiden kanssa oppineempi väestö teki kauppaa ja tuttavuutta. Saksalaisten polttariperinteet kuitenkin eroavat omistamme melkoisesti, siellä kun oli tapana saapua morsiamen tai sulhasen kotiin häitä edeltävänä iltana ja rikkoa mukana tuotuja astioita. Astioiden rikkomisen ajateltiin tuovan onnea liitolle ja karkottavan pahoja henkiä. Ensimmäiset polttarit ilmestyivät Saksassa historiankirjoihin heti 1500-luvun alun jälkeen.
1960 luvulla polttarit-sana oli korvannut likimain täydellisesti aiemmat samaa tilaisuutta kuvaavat nimityksemme, sekä polttarit-sanan muut versiot, joita olivat mm. poltterit, bolttikset. Mitään yhtenäistä kaavaa polttareille ei edelleenkään ole. Kukin porukka järjestää mieluisensa juhlat, joihin yleisimmin kuuluu vauhtia, rentoutumista, saunontaa ja yhteisruokailua - eikä sitä juomapuoltakaan olLAunohdettu, vaikkakin nykyaikana polttareiden syvin olemus ei olekaan totaalisissa remujuhlissa, jotka eivät kestä lainkaan päivänvaloa polttareiden jälkeen.
Morsius- ja polttarisaunonnasta voit lukea lisää täältä.